Hello, Jack!

Tämä indigonsininen kaunotar alkoi kurkistella kesällä piha-aitamme ylitse ja tarttui valloittajan otteella ylös omenapuun oksiin. Se vetää huomion puoleensa ja kujeilee lehtien lomassa. Selkeästikin se myös tervehtii ihmisiä, sillä äitini huudahti kukan nähdessään:”Onko se Jackmanii!”

Sain tietää, että kyseessä on kärhö, mahdollisesti nimeltään Jackmanii. En tiedä mitään kärhöistä, enkä juuri puutarhanhoidostakaan. Mutta rakastan kukkia ja kaikenlaisia luonnon kauneuden ilmentymiä. Miten maailma onkaan täynnä ihmeellisiä värejä ja muotoja.

Kyseinen Jack-kukkanen saa luvan toimia inspiraationa ensimmäiseen bloggaukseeni. Aion pyhittää palstani pienille suurille ihmeille ja yleisesti elämän (ja oman olemiseni) ihmettelylle. Annan palaa lapsenomaisen yksinkertaisuuden innoittamana.

Ilon kipinän voi nähdä missä vain, ilo on sydämen näkökulma. Iloa voi olla sekin, kun tuntee sadepisaroiden putoavan iholle. Tai kuuntelee niiden ropinaa kattoa vasten. Kaikki aistit auki!