Tulppaanien taikaa

Toukokuu ja tulppaanit, tarvitseeko sanoa enempää. Kaikenvärisiä, monenmuotoisia. Keinuvat hehkuvina palleroina ja sädehtivinä tähtinä kesätuulessa. Auringossa niiden värit loistavat ihan saturaation ylärajoilla. Pysähdyn tervehtimään ja ihailemaan. 

Kaikki tietävät, että tulppaanit ovat kevään lähettiläitä. Minulle tuo merkitys vakiintui viimeistään silloin, kun muutin nuorena tyttönä Helsinkiin opiskelemaan. Alkuvuodesta kun tulppaaneita alkoi ilmestyä kukkakauppoihin, vein rakkaalle mummilleni kimpun pieniä keltaisia tulppaaneja. Siitä tiesimme, että valon aika koittaa ja kevät hiipii hiljalleen kohti. 

Nyt jo edesmennyt mummini oli myös kaunosielu ja tarkkailija. Hänen kanssaan saatoin jakaa luontohavaintoja tietäen, että hänessäkin jokin liikahtaa näiden kokemusten äärellä.

Nyt on alkukesä ja suuri osa tulppaaneista on jo kukkinut. Onneksi ehdin kuvaamaan näitä kaunottaria eilen aurinkokylvyssä.  Mummini oli syntynyt toukokuussa, tulppaanien puhkeamisen aikaan. Hänelle lähetän tänään lämpöisiä ja kiitollisia aatoksia, sillä on rikkautta jakaa kauneuden kokemuksia sellaisen kanssa, joka tuntee saman ilonkipinän sydämessään. :-D

Mikä viisaus on minulle totta?

Olen kyllästynyt viisauksiin. Olen kyllästynyt siihen, kuinka mieleni hakee jatkuvasti uusia johtolankoja havaitakseen itsensä uudesta kulmasta. Ymmärtääkseen hieman lisää, löytääkseen taas yhden puuttuvan palasen. 

Olen kyllästynyt syvälliseen tietoon, hyviin pointteihin ja ratkaisun avaimiin. Kun yritän ymmärtää elämän suuria kysymyksiä, näen, kuinka mieleni se siinä jahtaa omaa häntäänsä. Ympäri ja ympäri. Tietoa kertyy ja näkemystä karttuu, ja kuitenkin, saman hännän perässä pyöritään.

Ymmärryksen ja tietoisuuden kasvulla on valtava merkitys. Muuten en olisi tässä, tällaisena kuin nyt ja tällaisten tuntemusten kanssa. Mutta vaikka tietoa ja ymmärrystä olisi pohjattomasti, se ei itsessään saa minua elämään sitä todeksi. Tieto ei auta minua kokemaan eikä olemaan oma totuuteni. Siksi sanon tänään: olen saanut tarpeekseni viisauksia.

Olen kyllästynyt kehittymään, jos kehitys tarkoittaa taas yhtä ulkopuolelta tullutta ajatelmaa, joka saa mieleni jahtaamaan itseään. Jos se tarkoittaa etsimisen jatkumista. 

Mutta jos kehitys tarkoittaa sitä, että osaan kuunnella itseäni yhä tarkemmin, avautua itselleni ja aistia maailmaa ympärilläni yhä syvemmin, sille olen avoin. 

Kun siis sanon, että olen kyllästynyt viisauksiin, sanon sen mielelleni, joka pyrkii pitämään yllä ikuista etsintää. Sanon sen tarinoilleni, jotka hakevat ratkaisuja kehää kiertäviin dilemmoihinsa. Sanon sen lempeästi itselleni ja tarkoitan: ei enää vahvistusten ja ohjauksen etsintää ulkopuolelta. 

Sillä viisaudella ei ole merkitystä, ennen kuin annan sen olla totta minussa.