Koko syksyn on mieleni tehnyt kirjoittaa kivistä. Tarkemmin ottaen kivien koskettamisesta. Sen lisäksi, että kivet ovat äärettömän kauniita, niitä on myös aivan ihana silittää ja pidellä käsissä.
Saanko esitellä kivimeditaation! Kerää (esimerkiksi meren rannalta) käteen sopivia, sileähköjä kiviä. Yksikin riittää.Istu mukavasti, hengitä syvään ja rauhallisesti. Sulje silmäsi ja pitele kiveä käsissäsi. Samalla kun hengität, tunnustele kiven pintaan, tunne sen paino ja muoto kädessäsi.
Ihme juttu. Kivessä on rauhoittavaa ja maadoittavaa voimaa. Kiven koskettelu auttaa keskittymään hetkeen ja ohjaa pois mielestä. Jos nyt ihan villiksi heittäydyn, niin väitän, että kivestä huokuu lempeyttä. Samalla on helpompi tuntea lempeyttä myös itseään kohtaan.
Toimii ainakin minulla, kun vain malttaisin pysähtyä useammin kiviterapian äärelle.
Aivan kohta maa on roudassa, nyt lienevät käsillä tämän vuoden viimeiset hetket keräillä ja ihailla kiviä. Muutamia hyviä terapiakiviä on hyvä saada varastoon talven ajaksi.
P.S Kivien kanssa voi myös kylpeä! Vesi + kivi = ihana yhdistelmä. Vähän merisuolaa joukkoon ja olo on kuin rentoutuneella merenneidolla.
