Kaipasin jotain ylevöittävää lukemista ja tartuin vuosien
jälkeen uudestaan Eckhart Tollen kirjaan A New Earth. Muistin, että kirja
kolahti lujaa viime kerralla. Ja niin se tekee nytkin: uskomatonta viisautta
joka sivulla.
Heti kirjan alussa Tolle kertoo tietoisuuden kehityksestä ja
sen kukoistukseen puhkeamisesta. Ihanasti hän puhuu kukista ja siitä, kuinka
kukka luonnollisessa kauneudessaan voi avata meille tien olemassaolon syvään
ymmärrykseen ja elämänilon kokemukseen.
”Kukan kauneuden havaitseminen voi saada ihmisen näkemään sen
kauneuden, joka on olennainen osa heidän sisintä olemustaan. Ensimmäinen
kauneuden kokemus oli tärkeimpiä tapahtumia ihmisen tietoisuuden evoluutiossa.
Ilon ja rakkauden tunteet ovat samaa alkuperää kuin tuo kauneuteen
havahtuminen.”
Hauraat ja herkät kukat ovat Tollen mukaan kasvikunnan
”valaistuneita”, ne edustavat henkisiä arvoja, kuten iloa ja kauneutta. Kukat
ovat ikään kuin sanansaattajia eri ulottuvuuksista, silta fyysisen ja henkisen
maailman välissä.
Näin olen itsekin aina kukkien voiman kokenut, vaikka en ole
keksinyt yhdistää kukan kauneutta tietoisuuden kehittymiseen. Se kuinka
yksittäinen kukka voi herättää, vaikka hetkeksikin, kokemuksen olemisen kauneudesta
ja merkityksellisyydestä, sen allekirjoitan.
Kuulemma jo Buddha opetti aikoinaan hiljaista seremoniaa,
jossa vain tuijotettiin kukkaa. Käsittääkseni kukkameditaation avain on siinä,
että ei yritä arvioida, tulkita tai analysoida kukkaa. On vain siinä kukan
kanssa ja vastaanottaa sen olemusta ja kauneutta. Kun hymy leviää kasvoille
kuin itsestään, on saanut kiinni oman olemuksen totuudesta.
