Vau mikä väri!

Siis oikeesti, miten VOI olla noin intensiivisen ja  kirkkaan keltainen väri. (Vaikka eihän se tietenkään kuvassa näytä samalta kuin luonnossa.) Tämä lehti hyppäsi eteeni tänä aamuna, enkä voinut olla tarttumatta siihen. Ja niitähän riittää. Mistä tuota pigmenttiä tulee?

Tällainen syvä keltainen edustaa puhdasta voimaa ja energiaa. Paradoksaalisesti lehti, joka tuota väriä kantaa, on itse viesti luopumisesta ja hiipumisesta. Ikään kuin se haluaisi leimahtaa vielä hetken kirkkaana ja kauniina ennen päätymistään elämän kiertokulun maadoitusprosessiin.

Lehti, minä arvostan tätä esitystä. Olet kuin kirkasvalolamppu, luonnon ihmeellinen taideteos.

Se haikea tunne

Ihmeellistä, miten pitkään aurinko on hellinyt meitä, lämpöäkin on riittänyt. Kesä on toden totta venyttänyt itseään kiitettävästi, pohjoisen asukki kumartaa. Olen imenyt itseeni valonsäteitä ja nauttinut olemisen  helppoudesta. Kesä on kepeyttä, siristeleviä silmiä, paljaita varpaita. Huolettomia neuletakkeja t-paidan päällä.

Silti mieleen hiipii se haikea tunne. On jo syyskuu, kesän aika on vääjämättä ohi. Lämmin suvi pistetään nyt pakettiin ja kaivetaan villasormikkaat esille. Ihmetellään sienissä asuvia toukkia.Syksyssä on oma taikansa. Se edustaa uusia värejä, maadoittavia tuoksuja, eri kulmaan vääntyvää valoa.

Silti huomaan, että etenkin pienten lasten myötä syksy ja talvi hirvittävät aiempaa enemmän. En voi olla ajattelematta, että edessä on haastavien pukemisrituaalien ja vaikean liikkumisen kausi... Grrrrr.

Mutta hei, nyt on vasta alkusyksy, ja mitä kaunein sellainen. Aurinko säteilee, tuulee, muutama keltainen lehti leijailee maahan. Kaikki aikanaan ja nyt on nyt, sanoi pottu kun pataan joutui. Ihailen värejä. Ripustan pyykit pihalle kuivumaan, kun vielä voin.