Vaikka blogini nimessä mainostetaan sateen ropinaa, niin tämä on ensimmäinen kirjoitus, jossa kyseinen elementti pääsee esiin. Kesäkin on ollut suhteellisen kuiva. Mutta nyt SATAA. Ropisee. Sataa kuin suihkusta jo toista päivää.
Aiemmin pohdin lempituoksujani. Äänimaailmasta puhuttaessa sateen ropina kattoa vasten on yksi lemppareistani. Rauhoittavasti ja tasaisesti naputtava äänimatto, johon yhdistyy ränniä pitkin valuvan puron lorina.
Sadepäivä on helposti sellainen "ei tartte kohkata" -päivä. Ulkona ei tee mieli touhuta ja ylimääräistä liikkumista paikasta toiseen tulee vältettyä. Kostea ja harmaa sadepäivä ohjaa levollisuuteen. Saa luvan kanssa vähän kääriytyä sisäänpäin.
Pihan pikkulinnut tosin eivät moisesta kääriytymisestä piittaa. Ikkunasta seuraan, kun ne tanssivat ja lennähtelevät puusta puuhun suihkusta piittaamatta. No, ruokahan niiden on hankittava, satoi tai paistoi. Mutta minä nautin hissuttelusta ja haen itselleni kupin kuumaa teetä. Tilitilitom.
