Ei mitään kummempaa?

Eipä mulla mitään kummempaa asiaa, kunhan tässä vaan kevättä hehkutan.
Kevät kevät kevät, jeeeee! 

Kävelin tänään metsässä ja aistin kevään tuoksua ja ääniä. On vaan niin ihanaa tunnustella metsän tunnelmaa ja esiin nousevaa elämää. Tunnen kevään jonkinlaisena kohinana. Se on hiljaista päällepäin, mutta pinnan alla kuohuu ihan hullu voima.

Joten eihän tässä mitään ihmeempää ole… ei sellaiselle, joka ei pysähdy kuulostelemaan sitä kohinaa. Sille, joka avaa aistinsa keväälle, kaikki on älytöntä ihmettä. 

Ihmettelyn taitoa on se, että osaa havainnoida todellisuutta tuorein silmin ja näkee suuruuden pienissä asioissa. Ei se minultakaan aina onnistu, tepastelen rutiinilaput silmillä tuon tuostakin. Mutta keväällä ihmeet puskevat väkisinkin tietoisuuteen, ainakin kevätihmisellä. 

Ja vaistomaisesti siirrän kohinan sisälleni.